ikäinen

Finnois

Étymologie

De ikä (« âge ») avec le suffixe -inen.

Adjectif

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	ikäinen	ikäiset
Génitif	ikäisen	ikäisten ikäisien
Partitif	ikäistä	ikäisiä
Accusatif	ikäinen [1] ikäisen [2]	ikäiset
Inessif	ikäisessä	ikäisissä
Illatif	ikäiseen	ikäisiin
Élatif	ikäisestä	ikäisistä
Adessif	ikäisellä	ikäisillä
Allatif	ikäiselle	ikäisille
Ablatif	ikäiseltä	ikäisiltä
Essif	ikäisenä	ikäisinä
Translatif	ikäiseksi	ikäisiksi
Abessif	ikäisettä	ikäisittä
Instructif	—	ikäisin
Comitatif	—	ikäisine [3]
Distributif	—	ikäisittäin
Prolatif	—	ikäisitse
Notes [1][2][3] [1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2e personne du singulier, ou la 1e ou 2e personne du pluriel. [2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3e personne du singulier ou du pluriel. [3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

ikäinen \i.kæⁱ.neⁿ\

1. Qui est de tel âge.
   • Minkä ikäinen pikkuveljesi on?

     Combien d’années ton petit-frère a-t-il ?

   • Siellä ei ollut ketään ikäistäni.

     Il n’y avait personne de mon âge.

   • Viidentoista vuoden ikäisenä hän halusi juristiksi.

     À l’âge de quinze ans, il/elle voulait devenir juriste.

   • Tämä kirkko on kahden sadan vuoden ikäinen.

     Cette église est vieille de deux cent ans.

Synonymes

• kesäinen, vanha, vuotinen, vuotias-