läpikuultava

Finnois

Étymologie

De läpi et de kuultava.

Adjectif

Nature	Forme
Positif	läpikuultava
Comparatif	läpikuultavampi
Superlatif	läpikuultavin

	Singulier	Pluriel
Nominatif	läpikuultavi	läpikuultavat
Génitif	läpikuultavan	läpikuultavien
Partitif	läpikuultavaa	läpikuultavia
Accusatif	läpikuultavi [1] läpikuultavan [2]	läpikuultavat
Inessif	läpikuultavassa	läpikuultavissa
Illatif	läpikuultavaan	läpikuultaviin
Élatif	läpikuultavasta	läpikuultavista
Adessif	läpikuultavalla	läpikuultavilla
Allatif	läpikuultavalle	läpikuultaville
Ablatif	läpikuultavalta	läpikuultavilta
Essif	läpikuultavana	läpikuultavina
Translatif	läpikuultavaksi	läpikuultaviksi
Abessif	läpikuultavatta	läpikuultavitta
Instructif	—	läpikuultavin
Comitatif	—	läpikuultavine [3]
Distributif	—	läpikuultavittain
Prolatif	—	läpikuultavitse
Notes [1][2][3] [1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2e personne du singulier, ou la 1e ou 2e personne du pluriel. [2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3e personne du singulier ou du pluriel. [3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

läpi /'læ.piˌkuːl.tɑ.vɑ/

1. Translucide.