Conjugaison:finnois/mennä

• la conjugaison du verbe mennä

Formes personnelles
Indicatif
présent				parfait
personne	affirmatif	négatif		personne	affirmatif	négatif
1. minä	menen	en mene		1. minä	olen mennyt	en ole mennyt
2. sinä	menet	et mene		2. sinä	olet mennyt	et ole mennyt
3. hän	menee	ei mene		3. hän	on mennyt	ei ole mennyt
1. me	menemme	emme mene		1. me	olemme menneet	emme ole menneet
2. te (vous) Te	menette -"-	ette mene -"-		2. te (vous) Te	olette menneet olette mennyt	ette ole menneet ette ole mennyt
3. he	menevät	eivät mene		3. he	ovat menneet	eivät ole menneet
passif	mennään	ei mennä		passif	on menty	ei ole menty
imparfait				plus-que-parfait
personne	affirmatif	négatif		personne	affirmatif	négatif
1. minä	menin	en mennyt		1. minä	olin mennyt	en ollut mennyt
2. sinä	menit	et mennyt		2. sinä	olit mennyt	et ollut mennyt
3. hän	meni	ei mennyt		3. hän	oli mennyt	ei ollut mennyt
1. me	menimme	emme menneet		1. me	olimme menneet	emme olleet menneet
2. te (vous) Te	menitte -"-	ette menneet ette mennyt		2. te (vous) Te	olitte menneet olitte mennyt	ette olleet menneet ette ollut mennyt
3. he	menivät	eivät menneet		3. he	olivat menneet	eivät olleet menneet
passif	mentiin	ei menty		passif	oli menty	ei ollut menty

Conditionnel
présent				parfait
personne	affirmatif	négatif		personne	affirmatif	négatif
1. minä	menisin	en menisi		1. minä	olisin mennyt	en olisi mennyt
2. sinä	menisit	et menisi		2. sinä	olisit mennyt	et olisi mennyt
3. hän	menisi	ei menisi		3. hän	olisi mennyt	ei olisi mennyt
1. me	menisimme	emme menisi		1. me	olisimme menneet	emme olisi menneet
2. te (vous) Te	menisitte -"-	ette menisi -"-		2. te (vous) Te	olisitte menneet olisitte mennyt	ette olisi menneet ette olisi mennyt
3. he	menisivät	eivät menisi		3. he	olisivat menneet	eivät olisi menneet
passif	mentäisiin	ei mentäisi		passif	olisi menty	ei olisi menty

Potentiel
présent				parfait
personne	affirmatif	négatif		personne	affirmatif	négatif
1. minä	mennen	en menne		1. minä	lienen mennyt	en liene mennyt
2. sinä	mennet	et menne		2. sinä	lienet mennyt	et liene mennyt
3. hän	mennee	ei menne		3. hän	lienee mennyt	ei liene mennyt
1. me	mennemme	emme menne		1. me	lienemme menneet	emme liene menneet
2. te (vous) Te	mennette -"-	ette menne -"-		2. te (vous) Te	lienette menneet lienette mennyt	ette liene menneet ette liene mennyt
3. he	mennevät	eivät menne		3. he	lienevät menneet	eivät liene menneet
passif	mentäneen	ei mentäne		passif	lienee menty	ei liene menty

Impératif
présent
personne	affirmatif	négatif
1. minä	–	–
2. sinä	mene	älä mene
3. hän	menköön	älköön menkö
1. me	menkäämme	älkäämme menkö
2. te (vous) Te	menkää -"-	älkää menkö -"-
3. he	menkööt	älkööt menkö
passif	mentäköön	älköön mentäkö

Formes nominales
infinitifs				participes
		actif	passif		actif	passif
I		mennä		présent	menevä	mentävä
long I		mennäkseen1		parfait	mennyt	menty
II	inessif	mennessä2	mentäessä	agent	menemä4
	instructif	mennen	–	agent négatif	menemätön
III	inessif	menemässä	–	1) Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel 2) Peut être utilisé avec un suffixe possessif 3) Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel 4) Le participe agent —c’est-à-dire la forme nominative du troisième infinitif— n’existe pas si le verbe est intransitif ; elle existe si le verbe est transitif (par exemple, rakentaa « construire » → minun rakentama talo « une maison construite par moi ») ; ne pas confondre avec les formes nominatives des troisièmes infinitifs utilisées comme des noms communs (par exemple, kuolla « mourir » → kuolema « la mort ») !
	élatif	menemästä	–
	illatif	menemään	–
	adessif	menemällä	–
	abessif	menemättä	–
	instructif	menemän	mentämän
IV	nominatif	meneminen
	partitif	menemistä
V		menemäisillään3