Aller au contenu

kiire

Définition, traduction, prononciation, anagramme et synonyme sur le dictionnaire libre Wiktionnaire.
Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kiire kiireet
Génitif kiireen kiireiden
kiireitten
Partitif kiirettä kiireitä
Accusatif kiire[1]
kiireen[2]
kiireet
Inessif kiireessä kiireissä
Illatif kiireeseen kiireisiin
kiireihin
Élatif kiireestä kiireistä
Adessif kiireellä kiireillä
Allatif kiireelle kiireille
Ablatif kiireeltä kiireiltä
Essif kiireenä kiireinä
Translatif kiireeksi kiireiksi
Abessif kiireettä kiireittä
Instructif kiirein
Comitatif kiireine[3]
Distributif kiireittäin
Prolatif kiireitse

kiire \ˈkiː.reʔ\

  1. Hâte, précipitation, préoccupation ; (être) occupé, préoccupé, pressé.
    • Nyt on kiire!
      Ça presse !
    • En nyt ehdi. Minulla on kiire.
      Je n’ai pas le temps. Je suis pressé.
    • Mihin sinulla on kiire?
      Où tu va si vite ?/ Qu’est-ce qui te presse ?