Aller au contenu

mielivaltainen

Définition, traduction, prononciation, anagramme et synonyme sur le dictionnaire libre Wiktionnaire.
Dérivé de mielivalta (« arbitraire, despotisme »), avec le suffixe -inen.
Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif mielivaltainen mielivaltaiset
Génitif mielivaltaisen mielivaltaisten
mielivaltaisien
Partitif mielivaltaista mielivaltaisia
Accusatif mielivaltainen [1]
mielivaltaisen [2]
mielivaltaiset
Inessif mielivaltaisessa mielivaltaisissa
Illatif mielivaltaiseen mielivaltaisiin
Élatif mielivaltaisesta mielivaltaisista
Adessif mielivaltaisella mielivaltaisilla
Allatif mielivaltaiselle mielivaltaisille
Ablatif mielivaltaiselta mielivaltaisilta
Essif mielivaltaisena mielivaltaisina
Translatif mielivaltaiseksi mielivaltaisiksi
Abessif mielivaltaisetta mielivaltaisitta
Instructif — mielivaltaisin
Comitatif — mielivaltaisine  [3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

Nature Forme
Positif mielivaltainen
Comparatif mielivaltaisempi
Superlatif mielivaltaisin

mielivaltainen \ˈmieliˌʋɑltɑinen\

  1. Arbitraire.

Forme d’adjectif

[modifier le wikicode]

mielivaltainen \ˈmieliˌʋɑltɑinen\

  1. Accusatif II singulier de mielivaltainen.