Aller au contenu

pikkuinen

Définition, traduction, prononciation, anagramme et synonyme sur le dictionnaire libre Wiktionnaire.
Dérivé de pikku petit »), avec le suffixe -inen.
Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif pikkuinen pikkuiset
Génitif pikkuisen pikkuisten
pikkuisien
Partitif pikkuista pikkuisia
Accusatif pikkuinen[1]
pikkuisen[2]
pikkuiset
Inessif pikkuisessa pikkuisissa
Illatif pikkuiseen pikkuisiin
Élatif pikkuisesta pikkuisista
Adessif pikkuisella pikkuisilla
Allatif pikkuiselle pikkuisille
Ablatif pikkuiselta pikkuisilta
Essif pikkuisena pikkuisina
Translatif pikkuiseksi pikkuisiksi
Abessif pikkuisetta pikkuisitta
Instructif pikkuisin
Comitatif pikkuisine [3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

Nature Forme
Positif pikkuinen
Comparatif pikkuisempi
Superlatif pikkuisin

pikkuinen \ˈpikːuinen\

  1. Très petit, minuscule.

Forme d’adjectif

[modifier le wikicode]

pikkuinen \ˈpikːuinen\

  1. Accusatif II singulier de pikkuinen.