tähtitieteellinen

Finnois

Étymologie

Dérivé de tähtitiede (« astronomie »), avec le suffixe -llinen.

Adjectif

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	tähtitieteellinen	tähtitieteelliset
Génitif	tähtitieteellisen	tähtitieteellisten tähtitieteellisien
Partitif	tähtitieteellistä	tähtitieteellisiä
Accusatif	tähtitieteellinen [1] tähtitieteellisen [2]	tähtitieteelliset
Inessif	tähtitieteellisessä	tähtitieteellisissä
Illatif	tähtitieteelliseen	tähtitieteellisiin
Élatif	tähtitieteellisestä	tähtitieteellisistä
Adessif	tähtitieteellisellä	tähtitieteellisillä
Allatif	tähtitieteelliselle	tähtitieteellisille
Ablatif	tähtitieteelliseltä	tähtitieteellisiltä
Essif	tähtitieteellisenä	tähtitieteellisinä
Translatif	tähtitieteelliseksi	tähtitieteellisiksi
Abessif	tähtitieteellisettä	tähtitieteellisittä
Instructif	—	tähtitieteellisin
Comitatif	—	tähtitieteellisine  [3]
Notes [1] [2] [3] [1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2e personne du singulier, ou la 1e ou 2e personne du pluriel. [2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3e personne du singulier ou du pluriel. [3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des adjectifs substantivés.

Nature	Forme
Positif	tähtitieteellinen
Comparatif	tähtitieteellisempi
Superlatif	tähtitieteellisin

tähtitieteellinen \ˈtæhtiˌtieteːlːinen\

1. Astronomique.
   • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
2. (Sens figuré) Astronomique, excessivement grand.
   • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Synonymes

• astronominen

Forme d’adjectif

tähtitieteellinen \ˈtæhtiˌtieteːlːinen\

1. Accusatif II singulier de tähtitieteellinen.