välttämätön

Finnois

Étymologie

Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.

Adjectif

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	välttämätön	välttämättömät
Génitif	välttämättömän	välttämättömien
Partitif	välttämätöntä	välttämättömiä
Accusatif	välttämätön [1] välttämättömän [2]	välttämättömät
Inessif	välttämättömässä	välttämättömissä
Illatif	välttämättömään	välttämättömiin
Élatif	välttämättömästä	välttämättömistä
Adessif	välttämättömällä	välttämättömillä
Allatif	välttämättömälle	välttämättömille
Ablatif	välttämättömältä	välttämättömiltä
Essif	välttämättömänä	välttämättöminä
Translatif	välttämättömäksi	välttämättömiksi
Abessif	välttämättömättä	välttämättömittä
Instructif	—	välttämättömin
Comitatif	—	välttämättömine [3]
Notes [1][2][3]  Notes [1] [2] [3] [1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2e personne du singulier, ou la 1e ou 2e personne du pluriel. [2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3e personne du singulier ou du pluriel. [3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des adjectifs substantivés.

Nature	Forme
Positif	välttämätön
Comparatif	välttämättömämpi
Superlatif	välttämättömin

välttämätön \ˈʋæltːæmætøn\

1. Nécessaire, essentiel.
   • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
2. Inévitable, inéluctable.
   • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme d’adjectif

välttämätön \ˈʋæltːæmætøn\

1. Accusatif II singulier de välttämätön.