Conjugaison:finnois/huokailla
- la conjugaison du verbe huokailla
| Formes personnelles | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Indicatif | ||||||
| présent | parfait | |||||
| personne | affirmatif | négatif | personne | affirmatif | négatif | |
| 1. minä | huokailen | en huokaile | 1. minä | olen huokaillut | en ole huokaillut | |
| 2. sinä | huokailet | et huokaile | 2. sinä | olet huokaillut | et ole huokaillut | |
| 3. hän | huokailee | ei huokaile | 3. hän | on huokaillut | ei ole huokaillut | |
| 1. me | huokailemme | emme huokaile | 1. me | olemme huokailleet | emme ole huokailleet | |
| 2. te (vous) Te |
huokailette -"- |
ette huokaile -"- |
2. te (vous) Te |
olette huokailleet olette huokaillut |
ette ole huokailleet ette ole huokaillut | |
| 3. he | huokailevat | eivät huokaile | 3. he | ovat huokailleet | eivät ole huokailleet | |
| passif | huokaillaan | ei huokailla | passif | on huokailtu | ei ole huokailtu | |
| imparfait | plus-que-parfait | |||||
| personne | affirmatif | négatif | personne | affirmatif | négatif | |
| 1. minä | huokailin | en huokaillut | 1. minä | olin huokaillut | en ollut huokaillut | |
| 2. sinä | huokailit | et huokaillut | 2. sinä | olit huokaillut | et ollut huokaillut | |
| 3. hän | huokaili | ei huokaillut | 3. hän | oli huokaillut | ei ollut huokaillut | |
| 1. me | huokailimme | emme huokailleet | 1. me | olimme huokailleet | emme olleet huokailleet | |
| 2. te (vous) Te |
huokailitte -"- |
ette huokailleet ette huokaillut |
2. te (vous) Te |
olitte huokailleet olitte huokaillut |
ette olleet huokailleet ette ollut huokaillut | |
| 3. he | huokailivat | eivät huokailleet | 3. he | olivat huokailleet | eivät olleet huokailleet | |
| passif | huokailtiin | ei huokailtu | passif | oli huokailtu | ei ollut huokailtu | |
| Conditionnel | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| présent | parfait | |||||
| personne | affirmatif | négatif | personne | affirmatif | négatif | |
| 1. minä | huokailisin | en huokailisi | 1. minä | olisin huokaillut | en olisi huokaillut | |
| 2. sinä | huokailisit | et huokailisi | 2. sinä | olisit huokaillut | et olisi huokaillut | |
| 3. hän | huokailisi | ei huokailisi | 3. hän | olisi huokaillut | ei olisi huokaillut | |
| 1. me | huokailisimme | emme huokailisi | 1. me | olisimme huokailleet | emme olisi huokailleet | |
| 2. te (vous) Te |
huokailisitte -"- |
ette huokailisi -"- |
2. te (vous) Te |
olisitte huokailleet olisitte huokaillut |
ette olisi huokailleet ette olisi huokaillut | |
| 3. he | huokailisivat | eivät huokailisi | 3. he | olisivat huokailleet | eivät olisi huokailleet | |
| passif | huokailtaisiin | ei huokailtaisi | passif | olisi huokailtu | ei olisi huokailtu | |
| Potentiel | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| présent | parfait | |||||
| personne | affirmatif | négatif | personne | affirmatif | négatif | |
| 1. minä | huokaillen | en huokaille | 1. minä | lienen huokaillut | en liene huokaillut | |
| 2. sinä | huokaillet | et huokaille | 2. sinä | lienet huokaillut | et liene huokaillut | |
| 3. hän | huokaillee | ei huokaille | 3. hän | lienee huokaillut | ei liene huokaillut | |
| 1. me | huokaillemme | emme huokaille | 1. me | lienemme huokailleet | emme liene huokailleet | |
| 2. te (vous) Te |
huokaillette -"- |
ette huokaille -"- |
2. te (vous) Te |
lienette huokailleet lienette huokaillut |
ette liene huokailleet ette liene huokaillut | |
| 3. he | huokaillevat | eivät huokaille | 3. he | lienevät huokailleet | eivät liene huokailleet | |
| passif | huokailtaneen | ei huokailtane | passif | lienee huokailtu | ei liene huokailtu | |
| Impératif | ||
|---|---|---|
| présent | ||
| personne | affirmatif | négatif |
| 1. minä | – | – |
| 2. sinä | huokaile | älä huokaile |
| 3. hän | huokailkoon | älköön huokailko |
| 1. me | huokailkaamme | älkäämme huokailko |
| 2. te (vous) Te |
huokailkaa -"- |
älkää huokailko -"- |
| 3. he | huokailkoot | älkööt huokailko |
| passif | huokailtakoon | älköön huokailtako |
| Formes nominales | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| infinitifs | participes | ||||||||
| actif | passif | actif | passif | ||||||
| I | huokailla | présent | huokaileva | huokailtava | |||||
| long I | huokaillakseen1 | parfait | huokaillut | huokailtu | |||||
| II | inessif | huokaillessa2 | huokailtaessa | agent | huokailema4 | ||||
| instructif | huokaillen | – | agent négatif | huokailematon | |||||
| III | inessif | huokailemassa | – | 1) Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel 2) Peut être utilisé avec un suffixe possessif 3) Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel 4) Le participe agent —c’est-à-dire la forme nominative du troisième infinitif— n’existe pas si le verbe est intransitif ; elle existe si le verbe est transitif (par exemple, rakentaa « construire » → minun rakentama talo « une maison construite par moi ») ; ne pas confondre avec les formes nominatives des troisièmes infinitifs utilisées comme des noms communs (par exemple, kuolla « mourir » → kuolema « la mort ») ! | |||||
| élatif | huokailemasta | – | |||||||
| illatif | huokailemaan | – | |||||||
| adessif | huokailemalla | – | |||||||
| abessif | huokailematta | – | |||||||
| instructif | huokaileman | huokailtaman | |||||||
| IV | nominatif | huokaileminen | |||||||
| partitif | huokailemista | ||||||||
| V | huokailemaisillaan3 | ||||||||