pääsiäismuna

Finnois

Étymologie

Dérivé de muna (« œuf »), avec le préfixe pääsiäis- (« de Pâques »).

Nom commun

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	pääsiäismuna	pääsiäismunat
Génitif	pääsiäismunan	pääsiäismunien pääsiäismunain (rare)
Partitif	pääsiäismunaa	pääsiäismunia
Accusatif	pääsiäismuna [1] pääsiäismunan [2]	pääsiäismunat
Inessif	pääsiäismunassa	pääsiäismunissa
Élatif	pääsiäismunasta	pääsiäismunista
Illatif	pääsiäismunaan	pääsiäismuniin
Adessif	pääsiäismunalla	pääsiäismunilla
Ablatif	pääsiäismunalta	pääsiäismunilta
Allatif	pääsiäismunalle	pääsiäismunille
Essif	pääsiäismunana	pääsiäismunina
Translatif	pääsiäismunaksi	pääsiäismuniksi
Abessif	pääsiäismunatta	pääsiäismunitta
Instructif	—	pääsiäismunin
Comitatif	—	pääsiäismunine- [3]
Notes [1] [2] [3] [1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la troisième personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la deuxième personne du singulier, ou la première ou deuxième personne du pluriel. [2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la troisième personne du singulier ou du pluriel. [3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

Avec suffixes possessifs	Singulier	Pluriel
1re personne	pääsiäismunani	pääsiäismunamme
2e personne	pääsiäismunasi	pääsiäismunanne
3e personne	pääsiäismunansa

pääsiäismuna \ˈpæːsiæisˌmunɑ\

1. Œuf de Pâques.
   • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

pääsiäismuna \ˈpæːsiæisˌmunɑ\

1. Accusatif II singulier de pääsiäismuna.