päällikkö

Finnois

Étymologie

Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.

Nom commun

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	päällikkö	päälliköt
Génitif	päällikön	päällikköjen päälliköiden päälliköitten
Partitif	päällikköä	päällikköjä päälliköitä
Accusatif	päällikkö [1] päällikön [2]	päälliköt
Inessif	päällikössä	päälliköissä
Illatif	päällikköön	päällikköihin
Élatif	päälliköstä	päälliköistä
Adessif	päälliköllä	päälliköillä
Allatif	päällikölle	päälliköille
Ablatif	päälliköltä	päälliköiltä
Essif	päällikkönä	päällikköinä
Translatif	päälliköksi	päälliköiksi
Abessif	päälliköttä	päälliköittä
Instructif	—	päälliköin
Comitatif	—	päällikköine- [3]
Notes [1] [2] [3] [1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2e personne du singulier, ou la 1e ou 2e personne du pluriel. [2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3e personne du singulier ou du pluriel. [3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

Avec suffixes possessifs	Singulier	Pluriel
1re personne	päällikköni	päällikkömme
2e personne	päällikkösi	päällikkönne
3e personne	päällikkönsä

päällikkö \ˈpæːlikːø\

1. Chef.
   • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

päällikkö \ˈpæːlːikːø\

1. Accusatif II singulier de päällikkö.