käärme

Définition, traduction, prononciation, anagramme et synonyme sur le dictionnaire libre Wiktionnaire.
Aller à : navigation, rechercher

Finnois[modifier]

Étymologie[modifier]

Le mot s’écrivait auparavant *kärmes. La première voyelle s’est allongée alors que le s final s'est atténué en coup glottal \ʔ\. La prononciation ancienne n’a pas totalement disparu ; elle s’emploie pour des tournures ludiques ou archaïsantes.

Nom commun[modifier]

Cas Singulier Pluriel
Nominatif käärme käärmeet
Génitif käärmeen käärmeiden
käärmeitten
Partitif käärmettä käärmeitä
Accusatif käärme [1]
käärmeen [2]
käärmeet
Inessif käärmeessä käärmeissä
Illatif käärmeeseen käärmeisiin
käärmeihin
Élatif käärmeestä käärmeistä
Adessif käärmeellä käärmeillä
Allatif käärmeelle käärmeille
Ablatif käärmeeltä käärmeiltä
Essif käärmeenä käärmeinä
Translatif käärmeeksi käärmeiksi
Abessif käärmeettä käärmeittä
Instructif käärmein
Comitatif käärmeine [3]
Distributif käärmeittäin
Prolatif käärmeitse

käärme \'kæːr.meʔ\

  1. Serpent.

Expressions[modifier]

  • Olla käärmeissään. — Être furieux. Littéralement : être dans ses serpents.

Prononciation[modifier]

Dérivés[modifier]