kaupungintalo

Définition, traduction, prononciation, anagramme et synonyme sur le dictionnaire libre Wiktionnaire.

Finnois[modifier le wikicode]

Étymologie[modifier le wikicode]

De kaupungin, génitif de kaupunki( « ville »), et de talo (« maison »).

Nom commun [modifier le wikicode]

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kaupungintalo kaupungintalot
Génitif kaupungintalon kaupungintalojen
Partitif kaupungintaloa kaupungintaloja
Accusatif kaupungintalo[1]
kaupungintalon[2]
kaupungintalot
Inessif kaupungintalossa kaupungintaloissa
Élatif kaupungintalosta kaupungintaloista
Illatif kaupungintaloon kaupungintaloihin
Adessif kaupungintalolla kaupungintaloilla
Ablatif kaupungintalolta kaupungintaloilta
Allatif kaupungintalolle kaupungintaloille
Essif kaupungintalona kaupungintaloina
Translatif kaupungintaloksi kaupungintaloiksi
Abessif kaupungintalotta kaupungintaloitta
Instructif kaupungintaloin
Comitatif kaupungintaloine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kaupungintaloni kaupungintalomme
2e personne kaupungintalosi kaupungintalonne
3e personne kaupungintalonsa

kaupungintalo \ˈkɑu.pu.ŋːinˌtɑ.lo\

  1. Mairie, hôtel de ville.

Vocabulaire apparenté par le sens[modifier le wikicode]

Forme de nom commun [modifier le wikicode]

kaupungintalo /ˈkɑu.pu.ŋːinˌtɑ.lo/

  1. Accusatif II singulier de kaupungintalo.